Koulujen alettua turvallisuus on hetken aikaa päällimmäisenä kaikkien tiellä liikkujien mielissä. Sen olisi toki syytä olla sitä muulloinkin, sillä Suomi laahaa pahasti perässä liikenneturvallisuuden parantamiselle asetettujen tavoitteiden saavuttamisessa. Onkin ajankohtaista pohtia, ovatko liikenneturvallisuuden kehittämiseen tähtäävät toimet kohdentumassa aivan oikein.
Kesälomat on nyt pääosin pidetty ja reissut tehty. Kesän automatkoilta on aiempaa useammalle tulossa mukavien muistojen lisäksi automaattisen liikenteenvalvonnan kiusallinen muistutus siitä, että tienpäällä on oltu. Näin voi päätellä ainakin siitä kriittisestä palautteesta, jota kansanedustajana olen kameratolppien – ilmeisesti runsastuneista – välähdyksistä saanut.
Tilastokeskuksen mukaan vuosina 2016–2018 poliisin tietoon tulleiden liikenneonnettomuuksien osalta kuusi kymmenestä kuolemantapauksesta tapahtui taajamissa; loukkaantumisista jopa yhdeksän kymmenestä. Suojatiellä – jonka jo nimensäkin mukaan pitäisi olla kokonaan suojassa onnettomuuksilta – tapahtui yli puolet kaikista jalankulkijoiden loukkaantumisista. Kolmannes jalankulkijoiden kuolemaan johtaneista onnettomuuksista tapahtui suojatiellä. Viimeisen kolmen vuoden aikana liikenteessä on vuosittain loukkaantunut viitisenkymmentä kouluikäistä, vaikka yksikin on liikaa!
Tilastojen mukaan näyttäisikin aivan selvältä, että liikenneturvallisuuteen pitäisi panostaa taajamissa. Myös kansalaisten oikeustajua koetellaan, kun yhä useammin valtatiellä liikennevirran mukana turvallisesti ajavaa sakotetaan, samalla kun lehdestä voi lukea, kuinka rattijuopot, huumekuskit tai esimerkiksi Suomen vaativissa olosuhteissa vähällä kokemuksella liukastelevat ulkomaiset rekat jatkavat matkaansa viikatemies kyydissään. Näihin liikenteen vakaviin ongelmiin ei mikään määrä kameratolppia auta, vaan poliisilla ja oikeuslaitoksella tulee olla riittävät resurssit ja lain suomat keinot poistaa todellista vaaraa aiheuttavat tahot liikenteestä.
Joku on jopa epäillyt, että valtio pyrkii kameravalvonnan lisäämisellä vain uudenlaiseen autoilijoiden verotukseen. Haluankin avata keskustelun viranomaisten suuntaan siitä, että jos teknistä valvontaa kerran ollaan lähivuosina lisäämässä, niin voitaisiinko sitä valtateiden sakkorysien sijaan suunnata koulujen, päiväkotien ja muiden arjen turvallisuuden kannalta tärkeiden kohteiden läheisyyteen, koska siellä siitä olisi oikeasti paljon apua.