Millaiseen Eurooppaan?

19.01.2009 09:59

Euroopan unioni on monenlaisten intohimojen kohteena. On niitä, jotka uskovat sokeasti EU:hun ja pitävät jokaista integraatioaskelta positiivisena asiana. Sitten on niitä, jotka syyttävät EU:ta kaikesta pahasta ja näkevät eron Euroopan unionista ratkaisuna kaikkeen.

Tällaiset ennakkoasenteet haittaavat järkiperäistä Eurooppa-keskustelua.

On totta, että Euroopan unioni on kaiken kaikkiaan oikein positiivinen asia. Pitkälti unionin ansiota on se, että Euroopassa on jo yli 60 vuoden ajan säilynyt rauha ja että sota unionin jäsenmaiden välillä tuntuu liki mahdottomalta ajatukselta. Euroopan sisäinen vapaakauppa on myös vaurastuttanut koko Eurooppaa ja nostanut meidän suomalaistenkin elintasoa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että meidän pitäisi suhtautua kritiikittömästi kaikkeen Brysselistä tulevaan.

EU:n syyttäminen on populismia

Yhtä lailla se, etteivät kaikki asiat edelleenkään toimi EU:ssa moitteettomasti, ei saisi johtaa siihen, että unohdamme kaiken sen hyvän, jota unionin olemassaolo on meille tuonut. Euroopan unionin syyttäminen kaikista ongelmista on halpaa populismia ja vastuun välttelyä.

Kipupisteistä on uskallettava puhua

Euroopassa riittää edelleen kehitettävää. Tämän vuoksi tarvitaan toimijoita, jotka vievät Eurooppaa eteenpäin. Näiltä toimijoilta tarvitaan kykyä suhtautua unioniin rakentavalla tavalla. Pitää uskaltaa puhua unionin kipupisteistä rakentavasti. Ongelmat pitää osata tunnustaa, mutta samalla niihin on etsittävä aitoja parannusehdotuksia eikä tehdä niistä populistisen politiikan keppihevosia.

Vähemmän byrokratiaa

Minun Eurooppani tulee toimeen nykyistä vähemmällä byrokratialla. EU-päätöksentekoa tulee jouduttaa ja moninainen sopimusviidakko korvattava yhtenäisellä EU:n perussopimuksella. Tämä on sekä koko unionin että yksittäisen kansalaisen etu. Valtavan virkamiesarmeijan elättäminen ei hyödytä kumpaakaan - tehokas ja joustavasti päätöksentekokykyinen unioni molempia.

EU – aktiivinen toimija

Minun Eurooppani on myös aktiivinen kansainvälinen toimija. Nykyisellään Euroopan ulkopoliittinen painoarvo kutistuu hyvin pieneksi jäsenmaiden vetäessä ulkopolitiikassaan eri suuntiin. Tämä ei ole kenenkään edun mukaista. Euroopan ääni voi kuulua vain, jos se puhuu yhdellä suulla. Tässä tarvitaan malttia etenkin suurilta jäsenmailta, joilla usein on menneisyytensä vuoksi tarve ulkopoliittiseen sooloiluun.

Alueiden Eurooppa

Minun Eurooppani on myös alueiden Eurooppa. Alkuperäiseen Eurooppa-aatteeseen kuului kiinteästi ajatus nimenomaan alueiden Euroopasta. Tämä ajatus on yhä ajankohtaisempi laajentuneessa Euroopan unionissa. Päätöksenteko ei saa arkipäiväisissä asioissa kadota Brysselin käytäville, sillä paikallistason ongelmat ratkaistaan edelleen parhaiten paikallistasolla. Silti syrjäseudut tarvitsevat edunvalvojansa myös unionipäätöksenteon ytimeen.

Tehdään EU:sta mieleisemme

Keskeisintä on ymmärtää, että Eurooppa ei ole ”tuolla jossain”. Me olemme Eurooppa. Euroopasta tulee sellainen kuin itse haluamme. Jos haluamme Euroopasta mieleisemme, meidän on itse oltava rakentamassa sitä. Emme saa ottaa sitä annettuna emmekä vetäytyä sen ulkopuolelle - meidän on itse tartuttava työhön ja tehtävä unionista mieleisemme.