Kuluva vuosi tulee näyttämään suuntaa Euroopan unionin lähivuosien kehitykselle. Kesäkuun parlamenttivaalit ovat monessakin mielessä tärkeät. Vaaleissa eurooppalaiset pääsevät valitsemaan poliittista suuntaa unionille ja antamaan äänestyspäätöksellään tukensa myös unionille itselleen. Vahva unioni tarvitsisi vahvan tuen ja luottamuksen myös kansalaisilta. Mikäli äänestysprosentti jää koko maanosan laajuisesti alhaiseksi ja EU-skeptiset voimat etenevät vaaleissa, voi unioni joutua vaeltamaan pitkään legitimiteettikriisin alhossa.
Toinen ratkaisun paikka on Irlannin syksyinen kansanäänestys Lissabonin sopimuksesta. Mikäli Irlanti jälleen hylkää uuden perussopimuksen, pitenee unionin tuumaustauko. Koko unionin kehitys on ollut jäissä vuoden 2005 Ranskan ja Hollannin perustuslakiäänestyksistä asti. Toisaalta Irlannin hyväksyessä Lissabonin sopimuksen, voi EU saada nopeastikin uutta tuulta purjeisiinsa.
Unionilla on tänä vuonna mahdollisuus vahvistua merkittävästi, mutta riski jatkaa taaperrusta on myös suuri. Kävipä unionille kummin vain, on mielestäni selvää, että Suomen etu tulisi olemaan pohjoismaisen yhteistyön syventäminen ja parhaassa tapauksessa koko pohjolan liittyminen Euroopan unioniin. Pohjoisen näkökulman vahvistuminen unionissa olisi myös koko Euroopan etu, koska pohjoismailla on paljon annettavaa EU:n päätöksenteolle.
Talouslaman piinaama Islanti tulee huhtikuun parlamenttivaaliensa jälkeen tekemään liikkeitä EU-jäsenyyden osalta ja Norjassakin on virinnyt keskustelua, olisiko myös heille sittenkin eduksi olla rakentamassa koko maanosan tulevaisuutta Euroopan unionin kautta.
Minulle tarjoutuu hyvä tilaisuus olla virittelemässä keskustelua pohjoismaisen yhteistyön merkityksestä ja mahdollisuudesta Nordisk Ungkonservativ Unionin uutena puheenjohtajana. Järjestön uusi johto valittiin viikonloppuna Tanskan Odensessa. Linkin takaa löytyy Lapin Kansan ja Verkkouutisten uutisointi valinnoista.
