Eilen Muoniossa vieraillut ympäristöministeri Paula Lehtomäki ei luvannut lisää rakennusoikeutta Pallaksen hotelliin. Lehtomäen linja onkin auttamatta viemässä maamme yhtä hienoimmista luontomatkailukohteista kohti rapistumista. Vain taloudellisesti kannattavaa liiketoimintaa voi kehittää, eikä pitäisi olla vaikea ministerinkään ymmärtää, ettei hotellin pyörittäminen tunturissa voi olla kannattavaa ilman riittävää kapasiteettia.
Mitä niillä maisemilla oikein tekee, jos kukaan ei saa niistä nauttia? Suomen, Ruotsin ja Norjan pohjoisimmat osat ovat pääsääntöisesti täysin koskematonta erämaata. Jos maisemista ja tuhansista tuntureista saataisiin edes joissain yksittäisissä kohteissa matkailun kautta kestävällä tavalla pohjaa paikalliselle työlle ja toimeentulolle, niin eikö se olisi järkevin mahdollinen tapa toimia.
Samaan aikaan kun Pallaksen kehittämistä vastustetaan ”ympäristötietoisen” ympäristöministeriön toimesta, ollaan Muonioon puuhaamassa suurta tuulivoimapuistoa Mielmukkavaaran laelle. Pallaksen hotelli ei juuri erottuisi maisemasta. Tuulipuiston Eiffel-tornia korkeammat rakenteet sen sijaan muistuttaisivat koko Länsi-Lapin matkailualueella liikkuvia epäonnistuneista energiaratkaisuista, joiden varaan Eurooppa on sähköntuotantonsa rakentanut.
Kyllä silmä tuulimyllyihin tottuu. Nuorimmat muoniolaisetkaan eivät edes muista Oloksen silhuettia ilman tuulimyllyjä. Eivät Mielmukkavaaran tuulimyllyt varmasti hirveästi keskieurooppalaista matkailijaa häiritsisi – ovat varmasti niihin kotipuolessa tottuneet – mutta tuskin silti tuulimyllyt ovat sitä, mitä matkailijat Lapinlomaltaan toivovat. Hotellimajoitus sen sijaan olisi varmasti mukava.
