Tämän päivän Iltalehdessä (s.12) oli Helsingin Sanomissa julkaistujen puoluejohtajien 2019-visoiden hengessä taulukoitu, ketkä voisivat olla johtamassa Suomea kymmenen vuoden kuluttua. On tietysti suuri kunnia päästä omasta puolueesta tunnettujen poliitikkojen Jyrki Kataisen, Henna Virkkusen, Timo Heinosen ja Jaana Pelkosen seuraan lehden listalle. Kaikkein jännintä oli kuitenkin tajuta, kuinka nopeasti aika kuluu.
Iltalehti oli kaikkien taulukoimiensa henkilöiden kohdalle kirjoittanut, mitä kukakin teki kymmenen vuotta sitten. Kohdalleni oli kirjoitettu: liittyi Kokoomukseen koululaisena. Muistan sen kuin eilisen päivän, kun täytin jäsenliittymislomaketta Muonion Kokoomuksen syyskokouksessa Niemelän Osmon ja Ellin luona.
En silloin vielä arvannut, miten monta kokemusta rikkaampi olisin kymmenen vuoden kuluttua, kun taustalla on kokemusta järjestötyöstä sen kaikilta eri tasoilla, kunnanvaltuuston varapuheenjohtajuus Muoniossa, kaupunginvaltuuston puheenjohtajuus Rovaniemellä, työ puoluetoimistossa Helsingissä, eduskunta- ja eurovaalikampanjat sekä valtava joukko erilaisia keskusteluja ja kohtaamisia erilaisten ihmisten kanssa ympäri Suomea, Eurooppaa ja vähän maailmallakin.
Mukavaa on huomata, että sama palo suomalaisen yhteiskunnan rakentamiseen, joka kymmenen vuotta sitten ajoi Kokoomuksen jäseneksi, on edelleen tallessa. Tänään se vie Joensuuhun keskustelemaan Pohjois-Karjalan kokoomuslaisten kanssa eurovaaleista ja maanosamme tulevaisuudesta. Ja jos liekki säilyy, niin miksipä en olisi mukana vielä kymmenen vuoden kuluttuakin, niin kuin Iltalehti ennustaa.
