Arctic Sea -aluksen seikkailut ja lasti, sekä aluksen löytymisen jälkeiset oudot viranomaistoimet, ovat olleet mediahuomion kohteena jo viikkoja. Kun saksalainen varustamo Beluga Shipping uutisoi viimeviikolla aloittaneensa liikennöinnin koillisväylällä Kaukoidästä Murmanskiin, jäikin todellinen Jäämeren meriseikkailu mediassa Arctic Sea -aluksen varjoon. Sinänsä tylsältä kuulostavan liikenneuutisen taakse kätkeytyy kuitenkin suuria mahdollisuuksia myös meille suomalaisille. Vaikka saksalaisten kahden aluksen pelinavaus on vielä vaatimaton, uutisen todellinen arvo piileekin siinä, että kesäinen liikennöinti pohjoista meritietä maailman ääriin on todella aloitettu.
Suomalaisenkin telakkateollisuuden jo vuosia visioima kehityskulku on realisoitumassa, kun lyhyt meritie Aasiaan on avautumassa. Vaikka Somalian merirosvoille koittavat kovat ajat viimeistään silloin, kun miinalaiva Pohjanmaa turvaa liikennettä Afrikan sarven ympäristössä, on koillisväylällä lämpimänä vuodenaikana aina puolellaan lyömätön valtti: maantiede. Hampurista Tokioon perinteistä meritietä Suezin kanavan kautta on 21000 kilometriä. Koillisväylää pitkin vastaava meritie Euroopan ja Aasian välillä on vain 13000 kilometriä.
Arctic Sea -aluksen seikkailu oli meille suomalaisille sattuneesta syystä erityisen jännittävää seurattavaa. Meillä oli pari kesää sitten aitiopaikka seurata pontevan itänaapurimaamme voimailua myös toisella meriseikkailulla, kun suomalaisnuorukainen paljasti, että venäläisten kuvat Jäämeren pohjaan sukeltamisesta pohjoisnavan kohdalla olivatkin todellisuudessa otoksia Titanic-elokuvasta. Pohjoisen mahdollisuuksien hyödyntämisessä meille ei kuitenkaan saa riittää pelkkä sivusta seuraajan rooli - vaikka meillä siihenkin olisi aitiopaikka.
Mutta miten Suomi voisi yltää Jäämerelle asti? Yksinkertaista ratkaisua on itse asiassa jo varteenotettavalta taholta meille tarjottu. Norjan liikenneministerin puheet rautatien rakentamisen mahdollisuudesta yhteistyössä Suomen kanssa, eivät ole ainakaan Lapissa jääneet ilman huomiota.
Vuoristoisen ja vuonoisen Norjan liikenneministeri Liv Signe Navarsete on todennut, että erilaisia rajat ylittäviä ratahankkeita on tulevaisuudessa syytä miettiä vakavasti. Lapissa onkin öljymiljardeja odottamassa kaksikin varteenotettavaa investointikohdetta, kun vuosikymmeniä toivotut ratahankkeet Kolarista Skibotniin ja Rovaniemeltä Kirkkoniemeen ovat edelleen toteuttamatta. Suomen onkin nyt tärkeä miettiä, miten Norjan avaus asiassa saataisiin tulevaisuudessa muuttumaan konkreettisiksi ratatöiksi kohti pohjoisen mahdollisuuksia.
Pohjoisen mannerjalustan rikkaudet ja koillisväylän tuomat mahdollisuudet ovat kiinnittäneet muiden napapiirin pohjoispuolelle kurkottavien valtioiden huomion. Kun pohjoisen mahdollisuudet näyttävät muuttuvan jo lähitulevaisuudessa saavutettaviksi, olisi suomalaistenkin viisasta kääntää katse yhteen maailmantalouden uuteen painopistesuuntaan. Kun maailmankaupan virroille avautuu pohjoisen kautta lyhyt väylä tärkeimpien markkina-alueiden välille, ei Suomi yhtäkkiä olekaan enää kaukana markkinoista vaan itse asiassa kaiken keskellä.
Kirjoitus on julkaistu Nykypäivä -lehdessä 4.9.2009
