Marjasoppaa

09.10.2009 00:00

Tällä viikolla ensi lumi tuli viimein suureen osaan maata taittamaan pitkän syksyn kohti talvea. Kuumin kesä alkaa aivan pohjoisessakin jo viilentyä niin, että aamupuuron päälle marjat on sulatettava pakkasesta. Se toivottavasti tarkoittaa myös sitä, että tänä kesänä erityisen kuumana käynyt keskustelu ulkomailta tulevista marjanpoimijoista alkaa kestää analyysiä ilman liiallisia tunnekuohuja.

Lapista päin tarkasteltuna medialla vaikutti olevan kesän mittaan hauskaa päästessään tekemään pientä ivaa siitä, kuinka pohjoisessa vaalitaan marjapaikkoja mustasukkaisesti. Ja tokihan ivaamiseen aamutelevisiossa ja iltauutisissa asti oli aihettakin, kun hurjimmat marjamättäiden puolustajat väläyttelivät jopa kansalaisen kiinniotto-oikeuden käyttämistä, jos ulkomainen marjanpoimija tulee liian lähelle tuttuja marjapaikkoja. Viranomaiset kehottivat laittamaan jäitä hattuun.

Tähänkin tarinaan löytyy kaksi puolta. Toisaalta on aivan selvää, että pohjoisen jokivarsissa ja järvikylillä marjanpoimintaan suhtaudutaan vakavasti - marjassa käydään ja marjasaaliista ollaan myös mustasukkaisia. Ja siihen paikallisilla asukkailla on ilman muuta oikeus. Kokonaan toinen puoli tarinassa on kumminkin se, että todellisuudessa me suomalaiset härskisti laiminlyömme luonnonvarojemme kestävän hyödyntämisen. Jossain kohtaa suomalaisessa yhteiskunnassa mennään nimittäin vikaan, koska vaikka maailman markkinoilla on käytännössä loputtomasti kysyntää suomalaisille metsämarjoille ja niistä valmistetuille tuotteille, joudumme silti myymään ei-oota.  Ulkomaanvahvistuksista huolimatta tänäkin vuonna moni marjanjalostaja jäi kauas ostotavoitteestaan, eikä syynä suinkaan ollut huono marjasato. Marjanmyyjiä ei yksinkertaisesti riittänyt, eikä viisumeita saatu riittävän monelle ulkomaiselle poimijalle.

Emmekö me suomalaiset sitten jaksa marjastaa, vai olemmeko niin iloisia veronmaksajia, ettei verovapaata työtä viitsitä edes tehdä?  Marjanpoiminnassa ei nimittäin ole kysymys edes mistään huonosta hommasta, jos vain aikaa ja intoa riittää. Ahkera poimija tekee parin kuukauden uutteralla työllä useiden tuhansien eurojen verovapaan tilin. Thaimaalaisella poimijalla suuri osa rahoista menee matkoihin kotimaasta Pohjolan perukoille ja takaisin. Silti moni hymyilevä kasvo lähti syyskuun lopulla kohti Kaakkois-Aasiaa talonrakennusrahat taskussaan. Voisi kuvitella, että monelle suomalaiselle taas kelpaisi metsästä haetut lomarahat vaikka Thaimaan matkaa varten?

Ensi kesänä Suomeen tulee jälleen suuri joukko ulkomaisia marjanpoimijoita tekemään arvokasta työtään. He tuovat paitsi selkeää lisäarvoa kansantalouteemme, niin ennen kaikkea mahdollistavat sen, että jogurttiin saadaan se aito marjan maku.  Jos emme itse huomaa hyödyntää luontomme uusiutuvia antimia, niin kannustetaan edes reilusti niitä, jotka haluavat meitä tässä tehtävässä auttaa.

0 kommenttia

Arctic Sea

05.09.2009 00:00

Arctic Sea -aluksen seikkailut ja lasti, sekä aluksen löytymisen jälkeiset oudot viranomaistoimet, ovat olleet mediahuomion kohteena jo viikkoja. Kun saksalainen varustamo Beluga Shipping uutisoi viimeviikolla aloittaneensa liikennöinnin koillisväylällä Kaukoidästä Murmanskiin, jäikin todellinen Jäämeren meriseikkailu mediassa Arctic Sea -aluksen varjoon. Sinänsä tylsältä kuulostavan liikenneuutisen taakse kätkeytyy kuitenkin suuria mahdollisuuksia myös meille suomalaisille. Vaikka saksalaisten kahden aluksen pelinavaus on vielä vaatimaton, uutisen todellinen arvo piileekin siinä, että kesäinen liikennöinti pohjoista meritietä maailman ääriin on todella aloitettu.

Suomalaisenkin telakkateollisuuden jo vuosia visioima kehityskulku on realisoitumassa, kun lyhyt meritie Aasiaan on avautumassa. Vaikka Somalian merirosvoille koittavat kovat ajat viimeistään silloin, kun miinalaiva Pohjanmaa turvaa liikennettä Afrikan sarven ympäristössä, on koillisväylällä lämpimänä vuodenaikana aina puolellaan lyömätön valtti: maantiede. Hampurista Tokioon perinteistä meritietä Suezin kanavan kautta on 21000 kilometriä.  Koillisväylää pitkin vastaava meritie Euroopan ja Aasian välillä on vain 13000 kilometriä.

Arctic Sea -aluksen seikkailu oli meille suomalaisille sattuneesta syystä erityisen jännittävää seurattavaa. Meillä oli pari kesää sitten aitiopaikka seurata pontevan itänaapurimaamme voimailua myös toisella meriseikkailulla, kun suomalaisnuorukainen paljasti, että venäläisten kuvat Jäämeren pohjaan sukeltamisesta pohjoisnavan kohdalla olivatkin todellisuudessa otoksia Titanic-elokuvasta. Pohjoisen mahdollisuuksien hyödyntämisessä meille ei kuitenkaan saa riittää pelkkä sivusta seuraajan rooli - vaikka meillä siihenkin olisi aitiopaikka.

Mutta miten Suomi voisi yltää Jäämerelle asti? Yksinkertaista ratkaisua on itse asiassa jo varteenotettavalta taholta meille tarjottu. Norjan liikenneministerin puheet rautatien rakentamisen mahdollisuudesta yhteistyössä Suomen kanssa, eivät ole ainakaan Lapissa jääneet ilman huomiota.

Vuoristoisen ja vuonoisen Norjan liikenneministeri Liv Signe Navarsete on todennut, että erilaisia rajat ylittäviä ratahankkeita on tulevaisuudessa syytä miettiä vakavasti. Lapissa onkin öljymiljardeja odottamassa kaksikin varteenotettavaa investointikohdetta, kun vuosikymmeniä toivotut ratahankkeet Kolarista Skibotniin ja Rovaniemeltä Kirkkoniemeen ovat edelleen toteuttamatta. Suomen onkin nyt tärkeä miettiä, miten Norjan avaus asiassa saataisiin tulevaisuudessa muuttumaan konkreettisiksi ratatöiksi kohti pohjoisen mahdollisuuksia.

Pohjoisen mannerjalustan rikkaudet ja koillisväylän tuomat mahdollisuudet ovat kiinnittäneet muiden napapiirin pohjoispuolelle kurkottavien valtioiden huomion. Kun pohjoisen mahdollisuudet näyttävät muuttuvan jo lähitulevaisuudessa saavutettaviksi, olisi suomalaistenkin viisasta kääntää katse yhteen maailmantalouden uuteen painopistesuuntaan. Kun maailmankaupan virroille avautuu pohjoisen kautta lyhyt väylä tärkeimpien markkina-alueiden välille, ei Suomi yhtäkkiä olekaan enää kaukana markkinoista vaan itse asiassa kaiken keskellä.

Kirjoitus on julkaistu Nykypäivä -lehdessä 4.9.2009

0 kommenttia

Kaikkien aikojen suurin eurovaalikampanja

06.06.2009 00:08

Kun viisi vuotta sitten kiersin vaalikenttiä eurovaaliehdokkaana, oli tässä vaiheessa kampanjaa vielä täysin arvailujen varassa, ketkä menevät Kokoomuksen kovalta ehdokaslista parlamenttiin. Aivan yhtä vaikeaa näyttää ennustaminen olevan tälläkin kertaa. Jopa puolueen kannatuksen hahmottaminen suhteessa muihin puolueisiin on niin vaikeaa, että arvailuissa on esitetty Kokoomukselle paikkoja kolmesta viiteen kappaletta. Sen voin kuitenkin varmuudella luvata, että sunnuntaina tulevaisuuteen uskovien suomalaisten keskuudesta kajahtaa.

Tämä kampanja on kaikkien aikojen suurin eurovaalikampanja Suomessa – ei suoraan rahassa mitattuna, mutta talkoovoimaltaan ylivoimainen. Yli 2000 tienvarsimainosta ja sata suurta purjekangasta ovat hymyilleet autoilijoille kaikissa vaalipiireissä. Yksi kyltti on kuulemma viety Ahvenanmaallekin. 170000 esitettä on jaettu äänestäjille sadoissa vaalitilaisuuksissa ympäri maan. Olen matkustanut pidemmän matkan kuin maailman ympäri ja saanut tuhansilta ihmisiltä terveisiä Brysseliin vietäväksi.

Olen nauttinut joka hetkestä.

Tänään lauantaina olen vielä tavattavissa Oulussa, Kemissä, Torniossa ja Rovaniemillä. Sitten se on huomenna sunnuntaina äänestäjien käsissä. Kiitos kaikesta jo tähän asti. Suomi on pitkä ja hieno maa. On ollut hienoa kulkea ympäri maata kevään edetessä kohti kesää ja nähdä, kuinka Suomen luonto on joka puolella puhjennut siihen loistoon, joka antaa myös meille suomalaisille voiman jaksaa taas puurtaa seuraavan talven yli. Kun sunnuntaina suomalaiset jakavat edustajilleen vahvat valtakirjat käyttää ääntämme Euroopassa, olen valtavan paljon rikkaampi mies, kuin vielä maaliskuussa olin – vaikka pankkitili onkin aivan tyhjä.

Katso kuvat kiertueelta.

0 kommenttia

Roaming

03.06.2009 14:01

Eilen ministeri Lindenin kanssa Kainuussa kampanjoimassa kierrellessä keskusteluissa nousivat vahvasti esille matkaviestintään ja puhelinverkkoihin sekä tietysti laajakaistaan liittyvät kysymykset. Esiin nousi myös kysymys venäläisten puhelinyhtiöiden perimistä kohtuuttomista puhelinlaskuista. Jokaisen rajanpinnassa liikkuvan ja Venäjän puolella vierailevan on oltava tarkkana puhelimensa kanssa, ettei verkko vain vahingossa vaihdu Venäjän verkkoon.

Venäjän rajanpinnassa sen voikin uskoa, että tarkkana pitää olla kännykänkin kanssa. Mutta uskomatonta on se, että samalla tavalla tarkkana täytyy kännykän ja mokkulan kanssa olla myös Ruotsin rajalla. Vaikka EU:sta on ollut meille jokaiselle konkreettista hyötyä ulkomailta soitettavien puhelujen hintojen kohtuullistamisessa, on eurooppalaisilla matkapuhelinmarkkinoilla vielä paljon tehtävää, jotta ihmisten, palveluiden, tuotteiden ja pääomien vapaaseen liikkuvuuteen päästään myös näiltä osin.

Vaikka verkkovierailuista eli ns. roaming maksuista on sovittu hintakatot ja näin otettu askel oikeaan suuntaan, on mielestäni käsittämätöntä, että puhelu länsirajalla maksaa Suomen tukiaseman kautta soitettuna normaalin veloituksen mukaan ja ruotsinpuolen tukiasemasta monikertaisen taksan mukaan vaikka molemmilla puolilla jokea on aivan samat  TeliaSoneran tukiasemat. Tässä on vielä EU:lla töitä tehtävänä.

0 kommenttia

Loppu Strasbourgin keikkailulle

30.05.2009 08:05

Eurovaalikampanjoinnin viimeinen viikko on alkamassa. Tässä vaiheessa kampanjaa voi jo vetää yhteen terveisiä, joita suomalaiset haluavat edustajiensa vievän eurooppalaiseen päätöksentekoon - niin eurooppalaisina lainsäätäjinä kuin tärkeinä yhteiskunnallisina keskustelijoinakin, joilla on suuri valtakirja käyttää suomalaisten ääntä niin Euroopassa kuin kotimaassa.

Parlamentin matkustaminen kerran kuukaudessa Strasbourgiin on yksittäisistä kysymyksistä eniten suomalaisia puhuttava ja selvästi samalla myös eniten unionin uskottavuutta nakertava tekijä. Strasbourgin istuntoviikko ja siitä seuraava rekkaralli, ovat ylivoimaisesti eniten kysytty ja kommentoitu aihe vaalikentillä.  Vaikka ennakkoäänestys on alkanut vilkkaasti, on äänestysprosentin nouseminen yli neljänkymmenen jälleen epävarmaa. Empiiristen havaintojen perusteella voi sanoa, että symbolina tälle epäluottamukselle ja vähäiselle osallistumiselle vaaleissa voi pitää parlamentin Strasbourgin istuntoviikkoja.

Tällaisen hulluttelun on loputtava, koska luottamus unioniin täytyy pystyä palauttamaan joka puolella Eurooppaa. Euroopan unionin heikkouden tila johtuu kierteestä, jossa äänestäjien epäluottamus ja sitä kautta vähäinen kiinnostus unionin toimintaa kohtaan antaa kansallisille päätöksentekijöille mahdollisuuden vähätellä unionia ja vyöryttää negatiiviset asiat sen vastuulle. Tällainen toiminta – jota onneksi Suomessa ei harrasteta läheskään niin paljon kuin muualla Euroopassa – on omiaan edelleen lisäämään kansalaisten epäluottamusta unionia kohtaan.

Vaikka parlamentin kokoontumisella Saksan ja Ranskan rajalle on ollut symbolista merkitystä, ei se käytännössä ole enää tätä päivää. Yhdentyvän ja yhteistyötään syventävän unionin kannalta on niin käytännössä kuin symbolisestikin järkevämpää löytää yksi keskus, jossa Euroopan maat ja eurooppalaisten vaaleilla valitsemat edustajat kokoontuvat yhteen hiileen puhaltamaan. Tuo paikka on luontevasti Bryssel, jonne unionin eri instituutioiden työ on käytännössä keskittynyt.

Euroopan vahvistamiseksi meidän on tehtävä loppu Strasbourgin keikkailusta. Suomen etu on vahva unioni, jossa niistä asioista, joissa Euroopan maiden kannattaa yhteen hiileen puhaltaa, päätetään aina yhdessä EU:n kautta.  Nykyinen unionin heikkouden tila johtaa tilanteisiin, jossa esimerkiksi talouskriisiin heittämään haasteeseen vastattaessa Saksa, Ranska, Italia ja Britannia kokoontuvat päättämään suuntaviivoista ennen yhteiseen neuvottelupöytään käymistä. Jos unioni saataisiin vahvistettua sillä, että Strasbourgin kokoukset loppuvat, olisi se varmasti sen arvoista, vaikka historiallista symboliikkaa jouduttaisiinkin vähän siirtämään lopullisesti historiaan.

0 kommenttia